Sir 34

Unien turhuus; jumalisten otollisuus ja jumalattomain hylkäys.

1 Tyhmät ihmiset pitävät itsensä hullulla toivolla, ja hullut luottavat hourauksiin. 2 Joka unia tottelee, se rupee varjoon, ja tuulta takaa ajaa. 3 Ei unet ole muuta kuin kuvat ilman olentoa. 4 Se joka saastainen on, kuinka se taitaa puhdas olla? ja se mikä petos on, kuinka taitaa se tosi olla? 5 Oma arvo, ja selitys, ja unet ei ole mitään, ja ne saattavat kuitenkin raskaat ajatukset, 6 Ja jos ei se tule Korkeimman ilmoituksesta, niin älä siitä pidä mitään. 7 Sillä unet ovat monta pettäneet, ja ne häpiään tulleet, jotka niihin ovat luottaneet. 8 Ei siihen tarvita valhetta, että ihmisen pitää Jumalan käskyt pitämän, ja Jumalan sanassa on kyllä, kuin ihminen oikein opettaa tahtoo. 9 Hyvin harjoitettu mies ymmärtää paljon, ja hyvin koeteltu taitaa puhua viisaudesta. 10 Mutta joka ei ole mitään harjoitettu, se vähän ymmärtää, 11 Ja erhettyväiset henget saattavat paljon pahaa. 12 Kuin minä vielä eksyksissä olin, taisin minä myös paljon oppia, ja olin niin oppinut, etten minä taitanut kaikkia sanoa, 13 'Ja tulin sentähden kuoleman vaaraan, siihenasti kuin minä siitä vapahdettiin. 14 Nyt minä näen, että jumalisilla on oikia henki; 15 Sillä heidän toivonsa on hänen tykönsä, joka auttaa taitaa. 16 Joka Herraa pelkää, ei hänen tarvitse hämmästyä eli vapista; sillä hän on hänen toivonsa. 17 Autuas on, joka Herraa pelkää.: mihinkä hän uskaltaa? ja mikä on hänen lohdutuksensa? 18 Herran silmät katsovat niiden päälle, jotka häntä rakastavat. 19 Hän on voimallinen turva, suuri väkevyys, varjo palavuutta vastaan, peite kuumaa puolipäivää vastaan, varjelus kompastusta vastaan, apu lankeemista vastaan; 20 Joka sydämen ilmoittaa, kasvot ihastuttaa, antaa myös terveyden, elämän ja siunauksen. 21 Joka väärin saatua kalua uhraa, sen uhri on pilkka, 22 Ja senkaltainen jumalattomain häväistys ei millään muotoa kelpaa Jumalalle. 23 Jumalattomain lahjat ei kelpaa ensinkään Korkeimmalle, ja synnit ei tule sovitetuksi uhrien paljoudella. 24 Joka uhraa köyhän tavarasta, hän tekee niinkuin se, joka pojan teurastaa isän silmäin nähden. 25 Ei köyhällä ole mitään muuta kuin vähäinen leipä; joka sen ottaa häneltä pois, se on murhaaja. 26 Joka toiselta ottaa pois hänen elatuksensa, se tappaa lähimmäisensä. 27 Joka ei anna työntekiälle hänen palkkaansa, se on veren vuodattaja. 28 Kuin joku rakentaa ja jälleen rikkoo maahan: mitä hänen siitä muuta on kuin työtä? 29 Kuin joku rukoilee ja jälleen kiroilee: kuinka Herra kuulee hänen rukouksensa? 30 Joka itsensä pesee, koska hän kuolleesen sattunut on, ja rupee siihen jälleen: mitä hänen pesonsa auttaa häntä? 31 Juuri niin on se ihminen, joka synteinsä tähden paastoo, ja aina jälleen syntiä tekee; kenen pitäis hänen rukouksensa kuuleman, ja mitä hänen paastonsa häntä auttaa?